(kuva 01) Los Angelesin Brean kaupunginosassa sijaitseva ASMC eli Amerikan Suzuki järjesti sattumoisin juuri vierailumme aikaan palkintojenjakolounaan, jolle osallistui mm. vastikään seitsemännen USA:n Superbike-tittelinsä varmistanut australialainen Mat Mladin.
(picture 01) We visited the American Suzuki headquarters in Brea, Los Angeles. Luckily we happened to be there just the day they held a lunch-meeting with their racers, including the recently crowned (for a 7th time!) US Superbike champion Mat Mladin from Australia.
(kuva 02) Olimme lähdössä turneellemme seuraavana aamuna, mutta ystävälliset isäntämme halusivat näyttää meille hieman Los Angelesia, ja veivät meidät Disneylandin sisäänkäynnin lähellä sijaitsevaan Disney Downtowniin, missä oli tarjolla monenlaista ajanvietettä. Illastimme ´sademetsäravintolassa´, jossa asiaan kuuluivat trooppiset ukkosmyrskyt, ja lukuisten viidakon eläinten henkiin heräämiset (kaikki tietenkin keinotekoisia). Kuvassa Hessu-hahmo, joka roikkui matkamuistomyymälän katossa.
(picture 02) We were planning to start our tour the next morning, but our friendly hosts wanted to show us something in LA, so took us to Disney Downtown, which is close to the entrance to Disneyland, and has lots of entertainment. We had dinner in a ´rainforest-cafe´, where we were sometimes interrupted by loud tropical thunderstorms, and the sudden awakenings of the many (artificial) jungle animals that were present. Pictured is a Goofy-character, which was hanging from the ceiling of a souvenir-shop.
Matkamme alkoi aurinkoisessa syysaamussa Helsinki-Vantaalta Finnairin lennolla Lontooseen. Pari kertaa odotuskierroksella pyörähdettyään kone laskeutui jättimäiselle Heathrown kentälle, eikä meillä ollut kiirettä etsiä tietämme terminaali 3:sta 5:een, jossa välissä kuljettiin bussikyydillä, koska lentojen välissä oli odotusta miltei 7 tuntia. Kulutimme aikaa viitosterminaalin ravintolassa, ja lähtöporttien tuoleilla katsellen, kuinka pitkät jonot koneita kaikista maailmankolkista odotti kiitoradoille pääsyään.
British Airwaysin melkein yksin käyttämä terminaali 5 jakaantui sekin useampaan eri rakennukseen, joiden väliä kuljettiin metrontapaisella junalla. BA269, viimeisintä paikkaa myöten täysi ja brittilipun väreihin maalattu valko-sini-punainen 747-400, pääsi lähtemään lopulta lähemmäs tunnin myöhässä. Istuin ikkunapaikalla rivillä 50 melkein koneen perässä, ja katselin kuinka Englanti, Irlanninmeri ja lopulta Irlanti jäivät taakse, ja alla oli vain suunnaton, sininen meri.
Mukana oli tehokkaat pikku kiikarit, joilla oli hauska tähyillä alas merelle. Puoli tuntia rannikon taakse jäämisen jälkeen alla ei tosin näkynyt mitään merkkejä sivilisaatiosta. Toimintasuunnitelmanani oli olla hereillä, kun kone ylittäisi Grönlannin eteläkärjen, mutta täytyy tunnustaa, että tukevan aterian nauttiminen, sekä eritoten lähtöä edeltäneen viikon vähäiset yöunet olivat vieneet ukosta mehut, ja tajunnan palatessa seuraavan kerran havaitsin selkänojassa olevasta näyttöruudusta, että saavummekin ihan pian jo pohjoisimman Kanadan ylle.
Loppulento, USA:n pohjoisosien ja Salt Lake Cityn sekä Las Vegasin yli, sujui sekin enemmän tai vähemmän horroksessa, kävin ensimmäisen kerran wc:ssäkin vasta, kun laskeutumiseen oli enää noin tunti aikaa. Epätavallisen pitkäksi venähtänyt päivä alkoi vihdoin kallistua kohti iltapimeää - aikataulun mukaan laskeutuisimme vain 3 tunnin päästä lähdöstämme, mutta välissä on myös 8 tunnin aikaero (Suomeen vielä 2 tuntia enemmän). Istuimme perästä katsoen vasemmalla puolen, kun jumbo tiputti vauhdikkaasti korkeuttaan Los Angelesin valomeren yllä; jos olisimme istuneet toisella puolella, olisimme saattaneet nähdä viime viikkojen pahojen pensaspalojen rippeitä kaupungin pohjoislaidalla.
Enkelten kaupungin kansainvälinen lentoasema eli LAX vaikutti jo hieman elämää ja muutaman (okei, ehkä muutaman miljoonan!) turistin vuosien varrella nähneeltä. Maahantulotarkastuksen eli immigrationin kiemurtelevassa jonossa odotellessamme huomasimme äkkiä, että kaikki liikenne noin 50:llä tarkastuspisteellä oli keskeytynyt. Syyksi osoittautui tietokonevika, jonka korjaantumista saatiinkin odotella miltei tunti. Näin pääsimme keräämään matkalaukkujamme ja ulos lentoasemalta vasta lähempänä iltakymmentä.
Tuloaulasta ulos päästyämme yritimme turhaan tavoittaa puhelimitse Suzuki USA:n järjestämää shuttle-taksikuljetusta. Apu löytyi lopulta marssimalla infotiskille, josta soittivat samaan numeroon ja paremmalla menestyksellä. Karmel Shuttlen kuski nouti meidät sovitulta paikalta noin 10 minuuttia myöhemmin. Sujahdimme Los Angelesia halkoville moottoriteille, joilla näytti olevan tyypillisesti 3-6 kaistaa yhteen suuntaan, ja liikennettä tähänkin aikaan enemmän kuin riittävästi. Ajelu muistutti mielestäni suuresti Bangkokin vanhalta lentoasemalta lähtemistä; aivan samanlaisia moottoriteitä (okei, täällä kaistoja ja trafiikkia vielä enemmän!) sekä tasaiselle rakennettua taajamaa taajaman perään, pikaruokaloiden värikkäitä mainostauluja, ja aivan eritoten Aasian toivat mieleen kaupungin valomeren keskellä pimeinä huojuvat palmut.
Noin tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme (jälleen) Suzukin järjestämälle Ayres Suites-hotellille Yorba Lindan kaupunginosassa, noin 50 mailia (80km) lentoasemalta länteen. Huomion arvoista on se, että tämä matka tultiin oikeastaan koko ajan kaupunkialueella - Los Angeles on lyhyesti sanottuna järkyttävän kokoinen! Anaheim, Pomona ja Brea, jossa Amerikan Suzukin päämaja sijaitsee, ovat lähellä. Taksikyyti kustansi vaille 90 dollaria, ja hotla, jonka epäilimme vahvasti osoittautuvan koko tämän turneen tasokkaimmaksi, maksoi Suzukin spesiaalihinnalla ja aamiaisella 79 vihreäselkäistä per yö. Veikkaan, että normihintaisena tuohon saa melkein laittaa 1:n eteen.
Herääminen kotona oli tapahtunut nyt noin 26 tuntia aikaisemmin, mutta koneessa torkahtelun ansiosta ei vieläkään väsyttänyt, joten marssimme parin korttelin päähän 24h aukiolevaan Dennys-pikaruokapaikkaan, jonka mätöt eivät paljon kukkaroa rasittaneet, mutta painonvartijapisteitä näistä kyllä ropisee. Joka ainut elintarvike tuntui tirisevän rasvaa! Tämän jälkeen ei unensaannin kanssa ollutkaan mitään ongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti