(kuva 16) Eräs tienvarsimotelleista, joita tällä matkalla on tullut nähtyä enemmän kuin olisi väliksi! Huoneen on saanut 50 dollarin molemmin puolin; edullisempiakin on, mutta kaikista halvimmat ovat melkoisia rotanloukkuja. 50 pintaan olemme kuitenkin saaneet täysin asiallisiakin, ja kaikissa on liinavaatteet ja TV, monissa myös langaton nettiyhteys. Majoittuminen kannattaa hoitaa melko aikaisin päivällä, tai tehdä varaus, sillä kysyntääkin on, erityisesti viikonloppuisin.
Parkkipaikat ovat usein kadulle täysin avoimia, eikä edes respa ole aina öisin auki, joten pyörän nostaminen pakettiauton kyytiin kävisi varsin ripeästi. Olemmekin aina pyrkineet pitämään pyörää suoraan huoneemme oven edessä, kuten kuvassa, ja käytämme lisäksi kahta erillistä lukkoa, sekä suojapeitettä.
(picture 16) One of the many, many roadside motels that you see long rows of, when you ride into any sizeable town! We´ve usually paid around 50 dollars for a room; there are cheaper options, but they´re often quite lousy. For 50 a night though, we´ve got some pretty decent rooms, and all have bed linen and TV, most also have a wireless internet-connection. Looking up the place to stay for the next night is best to do quite early, or make a booking, especially on weekends. Parking lots are usually fully open to the street, and the reception often closes for the night, so it would be quick to come with a van, and lift the bike into it. This is why we always try to keep the bike right in front of our room, like in this photo, and we use 2 extra locks, plus a bike-cover.
(kuva 17) Kävimme päiväsaikaan lyhyesti myös Seattlessa, jonka moottoritielabyrintista löysimme oletettua helpommin pääsyn kuuluisan Space Needlen juurelle. Tämä vuoden 1962 maailmannäyttelyä varten valmistunut melkein 200-metrinen torni, jonka huipulla on pyörivä ravintola, ei oikein päässyt oikeuksiinsa sateisen harmaana ja tuulisena syyspäivänä. Säätyypin muutos ei jäänyt epäselväksi, kun poistuimme Seattlesta Interstate 90:ä itään yli Snoqualmien vuoristosolan, jossa tuli vettä kuin saavista kaatamalla, ja lämpömittari näytti (keskellä päivää) mukavaa 40 Fahrenheitin (4,4 C) lukemaa.
(picture 17) We made a short visit to Seattle, from where we looked up the famous Space Needle, and surprisingly found our way there quite easily through the maze of motorways. This tower, which is almost 200 meters high, and has a rotating restaurant on top, was built for the World Fair in 1962, but it didnt really live up to our expectations (largely because of a grey, windy and rainy autumn day). The total change in weather was truly revealed to us, when we continued east on the I-90 through the Snoqualmie Pass, where it rained extremely hard, and we saw a thermometer, which read 40 F in midday.
(kuva 18) Jatkoimme itäisen Oregonin kautta Idahoon, mutta aikomuksemme käydä Wyomingissa Yellowstonen kansallispuistossa ei toteutunut, sillä alueelle povattiin runsasta lumisadetta. Katsoimme parhaaksi palata pohjoisimman Nevadan kautta Kaliforniaan, jossa tarkenisi hieman paremmin. Sisämaassa on paljon kuivempaa ja monesti täysin erilaiset maisemat kuin rannikolla. Kuva on yksinäiseltä taipaleelta Oregonin ja Nevadan rajan läheltä, ja päivälläkin on niin viileää, että meillä on sadepukumme päällä, ja Anne lämmittelee käsiään äänenvaimenninta vasten.
(picture 18) We continued through eastern Oregon to Idaho, but our plan to go to Wyoming and Yellowstone National Park was never realized, because forecast for that area was lots of snow. We decided to head back to California, where temperatures would be a little milder. Inland is much drier, and its landscapes differ greatly from those on the coast. This photo is from a lonely highway near the Oregon/Nevada border. Even in the daytime, it was so cold that we had our full raingear on, and here Anne is warming her hands against the exhaust of the bike.
(kuva 19) Matkasimme luoteisimman Nevadan läpi Renoon, josta nousimme huikeaa mutkatietä Sierra Nevadan vuorille ja Tahoe-järvelle Nevadan ja Kalifornian rajalla. Järven pinta on lähes 2 kilometriä merenpinnan yläpuolella, ja vuorten pohjoisrinteillä näkyi hieman lunta; myös tietä oli vastikään suolattu. Alueella on monia hiihtokeskuksia (lähellä on myös Squaw Valley, vuoden 1960 talviolympialaisten pitopaikka), ja järven länsirantaa kiertävän tien varrella pieniä turistikyliä.
(picture 19) Our journey continued through northwest Nevada to Reno, from where we took a great curvy road up to the Sierra Nevada mountains. Lake Tahoe sits almost 2 kilometers high on the border between Nevada and California. We could see some snow on northern mountain slopes, and the road had recently been salted. There are many ski resorts in the area, including Squaw Valley, that held the 1960 winter Olympics. The west coast of the lake was dotted with small touristic villages.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti