(kuva 49) Paettuamme kylmää säätä Seattlesta pitkälle etelään, saimme Grand Canyonin jälkeen villin ajatuksen lähteä painamaan asenteella moottoritietä, kohteenamme Katrina-myrskyn vuonna 2005 runtelema New Orleans Louisianassa. Mutta Albuquerquen, New Mexicon suurimman kaupungin itäpuolella törmäsimme uudestaan kylmään, joka kiertyi Kalliovuorten itäpuolelta kohti etelää. Raaka, voimakas ja puuskainen pohjoistuuli yltyi, ja lämpötila putosi salamannopeasti alas miltei hellelukemista. Samana iltana se tipahti pakkaselle, jopa lumisateen mahdollisuus oli olemassa, ja linnoittauduimme tähän motelliin Santa Rosan pikkukaupungin laitamilla. Kuten yleensä, huoneessa oli langaton nettiyhteys, ja tutkailin hieman sääennusteita. Samalla kävi ilmi, että vain 80 kilometriä tästä etelään lämpötila oli vielä illallakin lähes hellelukemissa!
(picture 49) We had tried to escape the cold weather a long way from Seattle. And after Grand Canyon, we got a wild idea to make our butts sore on the Interstate, and head to New Orleans, Louisiana, that was devastated by hurricane Katrina in 2005. But after Albuquerque, the biggest city in New Mexico, we again met with the cold, that had probably headed south along the eastern slopes of the Rocky Mountains. All of a sudden, there was a raw, powerful and gusty north wind, and the temperature dropped very quickly. The same evening, it even went below freezing, and there was the possibility of some snow. We took shelter from this motel on the outskirts of the small town of Santa Rosa. It had a wireless internet, like they normally do, and I checked the forecasts on the net. I also noticed, that only 50 miles south from Santa Rosa, it was still quite warm in the evening, some 70F, while where we stayed, it had dropped down to barely 30F!
(kuva 50) Bensiini kustansi tällä huoltoasemalla veroineen alle 2,50 taalaa per gallona (1 gallona = 3,785 litraa), eli hinta per litra oli noin 50 eurocentiä! Tämä oli tosin halvimmasta päästä, ja hinta riippui mm. osavaltiosta, mutta kalleimmatkaan eivät olleet kuin 25% tätä tyyriimpiä.
(picture 50) Regular gasoline at this filling station cost with all taxes about 2,50 dollars per gallon. This was one of the cheapest, and price varied depending on the state and region, but it cost a maximum of about 25% more than here. (This is less than half of what it costs in Finland!)
(kuva 51) Billy the Kid, eräs Villin Lännen kuuluisimmista pyssysankareista, joutui sheriffi Pat Garrettin ampumaksi 21-vuotiaana Fort Sumnerissa vuonna 1881. Lähellä hänen hautapaikkaansa on nykyään museo, jossa Billyn tarinan ohella kerrotaan esinein ja sanoin paljon muutakin sen ajan elämästä.
(picture 51) Billy the Kid, one of the most famous outlaws in the Wild West, was shot at the age of 21 by sheriff Pat Garrett in Fort Sumner in 1881. Near his grave, there is now a museum, which tells Billy´s story, as well as gives more insight to how living was during those days, with its artifacts and stories.
(kuva 52) Billy the Kidin museoon oli rekonstruoitu myös huone 1800-luvun loppuvuosien asunnosta.
(picture 52) Inside the Billy the Kid museum, there was also a reconstruction of a room from a house in the late 19th century.
(kuva 53) Maailmankuulun tarinan mukaan Roswellin kaupungin lähelle New Mexicossa putosi UFO vuonna 1947, ja koska armeija ei halunnut paljastaa, että muiden jäännösten ohella oli löydetty muukalaisolentojen ruumiita, joille oli tehty jopa ruumiinavauksia, tapaus selitettiin sääpallon putoamisella. Roswellin keskustassa on nykyään UFO-museo, ja nämä pääkadun varrella olevat valaisinpylväät ovat varmasti hauskan näköisiä pimeän aikaan!
(picture 53) The famous story goes, that a UFO crashed to the ground near Roswell, New Mexico, in 1947, and because the Army did not want to reveal that among other debris, they had discovered alien bodies, and even performed autopsies to them, this was all covered up by explaining, that a weather balloon had caused the incident. Today there´s a UFO-museum at the centre of Roswell, and these lampposts surely must look exciting after dark!
(kuva 54) Amerikassa kaikki on suurta. Tässä tosin jopa kyseiseen maahan aika epätavallisen suuri moottoripyörän peräkärry, jonka bongasimme huoltoasemalla. Omistajan mukaan tuo tulee perässä melko huomaamattomasti, mutta polttoaineenkulutus kyllä nousee selvästi!
(picture 54) Everything is big in America. This bike trailer that we saw at a fuel stop, was still exceptionally large, even for USA. According to its owner, it follows the bike nicely, you hardly even notice it is there, but fuel consumption will be a lot higher!
(kuva 55) Paleltuamme Santa Rosassa pari yötä, kunnes keli hieman suostui jälleen lämpenemään, olimme päättäneet, että nyt tulisi paluulentoamme ajatellen turhan kiire koukata enää New Orleansin kautta. Mutta Meksikonlahden rannikolle halusimme silti vielä mennä käymään. Tässä saavumme suurten tasankojen halki New Mexicosta Teksasiin.
(picture 55) After waiting a couple of nights in Santa Rosa for the weather to warm up a little, it became evident to us, that we would be too much in a hurry to reach New Orleans, if we don´t want to risk missing our return flight. But we decided we are still going to visit the Gulf of Mexico. Here we are riding through the huge plains, and are on the border from New Mexico to Texas.
(kuva 56) New Mexicon kaakkoisosissa, ja varsinkin Texasiin päästyämme sää lämpeni erittäin vauhdikkaasti, ja päivälämpötila hätyytteli jo 30 C-astetta, mikä tuntuikin mukavalta viime päivien palelemisen jälkeen. Pidimme taukoa ison Interstate-valtatien levähdyspaikalla, ja tämmöinen siivekäs kaveri laskeutui ihmettelemään tankkilaukkua. Mittakaavaa saa hieman, kun tuumii, että ylä- ja alavetoketjun väli on noin 5 cm.
(picture 56) In the southeast parts of New Mexico, and especially after we entered Texas, the weather started to warm up very quickly. Daytime highs were nearing 90F, which felt really nice after the cold spell of the last few days. We stopped at a rest-area along the big Interstate-highway, and this winged fellow descended on top of our tank bag. You´ll understand the size better if you think, that the distance between the upper and lower zipper on the tank bag is about 2 inches.
(kuva 57) Austinin itäpuolella ja San Antonion luoteispuolella levittäytyvä ´Texas Hill Country´ oli silmää miellyttävä ja varsin mielenkiintoinen alue, jossa on nimensä mukaisesti polveilevia kukkuloita, hienoja mutkateitä, historiallisia pikkukaupunkeja sekä (ainakin mainoslauseiden mukaan!) koko USA:n aidointa comboy-meininkiä. Kelipuoli oli kiepsahtanut parissa päivässä toisesta äärilaidasta toiseen; nyt päivälämpötila lähenteli jo 40 C-astetta! Käydessämme Meksikonlahden rannikolla vietimme mennen tullen yön viehättävässä Kerrvillessä Interstate 10-valtatien varrella. Asustelimme molemmat yöt tässä samassa Whitten Inn-motellissa, jonka uima-allas oli valitettavasti tyhjä vedensäännöstelyn vuoksi, mutta joka erottui muuten edukseen kasvottomien ketjumotellien paljoudessa mm. veikeällä tunnuslauseellaan!
(picture 57) The ´Texas Hill Country´, that spreads east from Austin, and northwest from San Antonio, was a beautiful and interesting area, which (as its name suggests) is full of rolling hills, curvy roads made for motorcycles, historic small towns and - at least according to the tourist brochures - the most genuine cowboy-atmosphere in the whole US. The weather had totally turned upside down in just a couple of days; now it was getting close to 105F in the daytime! On our way to the Gulf Coast, we spend one night each way in Kerrville, an enchanting little town along Interstate 10. We slept both nights at this Whitten Inn-motel, whose swimming pool was unfortunately empty because of water rationing, but on the other hand, the place had a bit of a refreshing personal touch in the world of faceless chain motels. Their slogan was also funny!
(kuva 58) Kerrvillen Whitten Inn:issä ´iltapalalla´, joka olikin ihan kunnon illallisen kokoinen! USA:ssa pikkukaupat olivat monesti miltei Suomen hinnoissa, mutta isoissa marketeissa pääsi hyötymään euron hyvästä vaihtosuhteesta dollariin. Muonituspuoli hoituikin aika usein käymällä heti majoittumisen jälkeen tällaisessa jättimarketissa, esim. Wal-Martissa, jotka usein sijaitsivat keskustojen ulkopuolella valtavan kokoisissa kauppakeskittymissä. Niiden parkkipaikatkin olivat sellaista kokoluokkaa, että niihin voi eksyä!
(picture 58) At Whitten Inn, Kerrville, having a little ´evening snack´, which was in fact the size of a proper dinner! In the US, small stores were often almost as expensive as in Finland, but when you went to the big markets, you could benefit from the favourable euro-dollar exchange rate. Actually we often did so, that we first looked up a place, usually a motel, to spend the next night, and then went straight to a market, Wal-Mart for example, that are often located outside the town centre in huge mall areas, where even the parking lots are big enough to get lost into!
(kuva 59) Tukahduttavan kosteassa helteessä jatkoimme valtavien mustasiipisten perhosten parvien seassa (jotka heikensivät välillä jopa näkyvyyttä!) San Antonion kautta Teksasin rannikolle Corpus Christiin. Alue on alttiina hurrikaaneille - eräs USA:n historian tuhoisimmista hirmumyrskyistä, "vuoden 1900 hurrikaanina" tunnettu 4-kategorian hurrikaani pisti hieman tästä pohjoiseen sijaitsevan Galvestonin täysin maan tasalle, ja tappoi tuhansia. Varokeinona näiden pelottavien luonnonilmiöiden saapumiseen liittyvää merenpinnan nousua vastaan monet rannan läheisistä taloista oli nostettu paalujen varaan.
(picture 59) We continued in exhausting, humid heat and through huge swarms of black-winged butterflies (that even obscured my vision sometimes!) to San Antonio, and then to Corpus Christi in the Texas Gulf Coast. This area is under threat from hurricanes - one of the most destructive in the US history, known as the "Year 1900 storm", a category 4 hurricane, totally leveled off Galveston just a little way north from here, and killed thousands of people. As a protection measure against the sea level rise, which often precedes these deadly storms making landfall, many houses near the shore had been built on long stilts.
(kuva 60) Ennen kuin pääsimme varsinaisesti Meksikonlahden rantaan, piti meidän ylittää siltaa pitkin hyvin matala ja suolainen merenlahti, jonka toisella puolen on eroosion muusta mantereesta erottama pieni, mutta rannikon suunnassa pitkä saari. Nämä vallisaarina eli ´barrier islandeina´ tunnetut saaret ovat USA:ssa yleisiä Meksikonlahden ja Atlantin matalilla rannikoilla.
(picture 60) Before we could get to the proper shore of the Gulf of Mexico, we needed to ride through a bridge across a shallow bay with very salty water, and on the other side there was a small, but parallel to the coast, a very long island, that erosion has cut off from the mainland. These ´barrier islands´ are common in the shallow waters of US Gulf & Atlantic coastline.
(kuva 61) Riskit ovat tietenkin olemassa joka paikassa, mutta ajaminen ei USA:ssa ollut mielestäni erityisen vaarallista tai hankalaa. Tiet ja opasteet olivat hyvät, ja muut tienkäyttäjät pääosin hyvin kohteliaita. Kun piti vain huolen, ettei itse tee mitään hölmöä, ongelmiin joutumisen todennäköisyys oli erittäin pieni. Tämä kuva, joka on otettu rannalla Corpus Christin keskustan pohjoispuolella, on näin ollen vahvasti dramatisoitu!!
(picture 61) While risks do naturally exist everywhere, my opinion is that riding in the US was not particularly dangerous or complicated. The roads and the signage was always good, and a vast majority of other road users were very considerate. When you took care, that you did not do anything stupid yourself, getting into trouble on the road was not likely at all. This photo, taken on a beach north of Corpus Christi downtown, is therefore strongly dramatized!!
